Vuori on enemmän kuin “vuori”
Havaitseminen on nopeaa ja hidasta. Säikähdämme hämähäkkiä tai nappaamme tennispallon ennen kuin ehdimme ajatella asiaa sen enempää. Jos meillä on hieman enemmän aikaa, omat kokemuksemme ja muistomme pääsevät vaikuttamaan havaintoomme. Vuoren nähdessämme näemme helposti vain “vuoren”. Silloin katselemme pikemminkin omaa kokemustamme kuin sitä, mitä todella näemme.
Tietysti on eri asia, jos ryhdymme kiipeämään. Silloin havaintomme täydentyvät jatkuvalla uudella aistitiedolla. Taiteessa, ainakaan valokuvan tapauksessa, tätä mahdollisuutta ei ole. Jäämme katselemaan etäältä. Etuna on kuitenkin se, että meillä on varaa hitaaseen katseeseen. Hidas katse on meidän mahdollisuutemme päästä näennäisyyksien tuolle puolen.
Saksalainen filosofi Martin Heidegger pohti mahdollisuutta jättää havaintomme kohde silleen. Tämä silleen jättäminen tarkoittaisi, että osaisimme olla sotkematta omia mielikuviamme ja mahdollisia hyötynäkökohtia havaintomme kohteeseen – että osaisimme olla tietämättä siitä liikaa, ja vain avautua sille, mitä havaintomme kohde välittömästi tarjoaa.
Samanlaiseen tilanteeseen liittyvä, mutta toiseen suuntaan katsova ajatus kohoaa buddhalaisuuden traditiosta, jota länsimainen tietoisen läsnäolon harjoittamisen perinne seurailee: Katsoessasi kaukaisia vuoria, katso kaukaa myös niitä ajatuksia, joita mieleesi kohoaa – samastumatta, mutta lempeän hyväksyvästi. Vuori on enemmän kuin “vuori”, ja sinä olet enemmän kuin ajatuksesi.
Jonni Roos
No comments:
Post a Comment
Note: Only a member of this blog may post a comment.