KUUKAUDEN TAITEILIJA

JOULUKUU 2015, Jyrki Hirvensalo

www.jyrkihirvensalo.net
www.egoblock.co.uk/picturebox/ 

 

ELOKUU 2015, Paula Puikkonen




SYYSKUU 2015, 1.-15.9. Paula Puikkonen, Jatkoaika

 
SYYSKUU 2015, 16.-30.9. Liettualaista taidetta

 
LOKAKUU 2015, Ossi Somma


Heinäkuu 2015, B&C ensemble
Ensimmäinen

B&C ensemble on aviopari M. L :n ja E. N :n käyttämä yhteistaiteilijanimi. B&C, Be and see, “Ole ja näe”, kertoo visuaali­sesta lähtökohdasta sekä “vain” olemisen tärkeydestä. Nimikirjaimilla ja taiteilijaryhmänimellä esiintyminen ei ole salamyhkäisyyttä, vaan argumentti vallalla olevaa itsensä korostamisen kulttuuria vastaan.

Näyttelyn teemana on vuorovaikutus, symbioosi, rakkaus. Teosten lähtökohdat syntyvät ympäröivästä arjesta, kodista, luonnosta, kaupungista. Teosten syntyyn vaikuttavat myös pohdinnat pari- ja taidesuhteesta. Rakkauden, ihailun kohteena oleminen voi olla vaikeampaa kuin rakastajana toimiminen. Muusana, mallina, taiteen kohteena oleminen voi olla hankalampaa kuin taiteen tekeminen.

M. L. piirtää meditatiivisesti aloittaen jollain “ei-niin-taiteilijatarvikkeella” kuten meikillä tai korostuskynällä. Erikoinen piirrosväline ei ole itsetarkoitus, mutta sen avulla hän pääsee irti rationaalisesta hahmottamisesta. Kuvan luotuaan, hän skannaa sen digitaaliseen muotoon ja jatkaa työstämistä kuvankäsittelyohjelmalla. Olennaista on, että melko pienet “nyherrykset” suurennetaan skannausvaiheessa, jolloin materiaalien struktuurit korostuvat, raaistuvat ja muuttuvat tunnistamattomiksi.

E. N. kuvaa ihmisiä luonnossa ja urbaanissa ympäristössä, käsitellen alastomuutta ja paljautta suhteessa kaikkea liian täynnä olevaan maailmaan. Hän leikittelee valolla ja valokuvaamisen ”oikeaoppisuuden” rajoilla. Välillä hän liittää kuviinsa piirroksiaan. Myös piirrokset syntyvät valoista ja varjoista, kuten hahmoista, joita hämärtyvä ilta luo puiden oksistoon.

B&C ensemblen yhteisteokset ovat yhdistelmiä molempien tekniikoista.

www.bcensemble.fi

Toukokuu 2015, Hilla Hautanen
Kesämää - Summerland

"Meedio Ursula Roberts välitti vuosien ajan transsissa tietoa henkiopas Ramadahnilta. Kun Ramadahn puhuu väreistä, hän puhuu myös erilaisista värähteistä, jotka ovat kauniimpia kuin värit, jotka näemme fyysisin silmin. Samoin kuin maan päällä myös henkimaailmassa kaikki näyttäytyy väreinä. Henkiset värit voidaan nähdä hengen silmin meditaatiossa tai kuvittelemalla ne.

Kaikki henkimaailmasta tehtävä työ tehdään värisäteiden avulla. Niiden avulla lähestytään ihmisen auraa, jotta ne koskettaisivat ihmisen sisintä. Sielun värit muuttuvat kehityksen myötä. Jokaisella on aluksi yleensä punaista, sinistä ja kultaa. Henkistyessä ne muuttuvat herkiksi ja hienostuneiksi värisävyiksi, maallistuessa raskaiksi sävyiksi.

Henkimaailmassa on Ramadahnin mukaan eri värisiä kausia: voi olla sinertävää, vihertävää tai kellertävää. Kesämaa eli se henkimaailman tila, jonne useat maan päältä henkitasolle siirtyvät saapuvat, on täynnä sateenkaaren värejä. "

Katkelma on Marjut Hjeltin Turun kesäseminaarissa pitämästä esitelmästä. Se perustuu kirjaan: Truths of the Spirit World in Lectures by Ramadahn through the Mediumship of Ursula Roberts, vol. 1 of 7. The Ramadahn Trust, 2005. 


Huhtikuu 2015, Eila Pajula
Ahdin luona kylässä

Veden alla on tuntematon alue. Maa-ainekset liikkuvat virtojen mukana. Järven tai meren pohjalla lepää paljon erilaisia asioita simpukoista ja kivistä alkaen, hiekan ja saven sylissä. Vedenalainen maailma on salaisuus, jota et näe rannalta katsoen.

"Ahdin luona kylässä" on sarja monotypian keinoin tehtyjä  abstrakteja kuvia.

Monotypioiden lisäksi nähtävänä on aiempaa tuotantoa oleva isokokoinen maalaus "Merenneidoille". Ehkä tämä työ on ollut äiti ja alkusysäys vesiaiheeseen.

Näyttelyssä on mukana myös pieniä siivekkäitä, jotka leijaavat pinnan yläpuolella.

 Pysähtyvät eteesi, väristävät siipiään hetken, katoavat sitten kesäiseen maisemaan.

Maaliskuu 2015, Pippa Mutikainen
Pyrähdys

Fiktiiviset lintukuvani ovat omakuvia. Nousen siivilleni ja pystyn ylittämään itseni.

Lintuparvet kiinnittävät huomioni ja tarkkaavaisuuteni. Tarkkailen näitä sosiaalisia parvia huvittuneena. ”Samanlaiset linnut lentävät parvissa” vertaus on tuttu useimmille. Vertaus sopii myös ihmisiin. Tarve kuulua ryhmään on yhtä tosi niin linnuilla kuin ihmisilläkin. Parvessa on hyvä olla. Tietoisuus ajaa eteenpäin. Etsitään sitä itselle sopivaa ryhmää. Kiinnostus ajaa eteenpäin. Lajitietoisuus kasvaa ja aistit avautuvat.

Tutkin teoksieni kautta ryhmäytymistä. Onko olennaista kuulua johonkin ryhmään. Onko ryhmään helppo päästä ja voiko ryhmän valita itse. Joutuuko selviämään jo olemassa olevissa ryhmissä. Onko olennaista tulla nähdyksi ryhmän kautta vai omana itsenä. Löytyykö ryhmästä tuki ja turva. Kaipaako ihminen lajitovereitaan. Haluaako ylipäätään kuulua mihinkään ryhmään Onko ihmisen osa etsiä, hakea ja pettyä vai tulla hyväksytyksi. Onko tarve luoda ja rakentaa, vai lennellä parvesta parveen, rikkoa raja aitoja. Toiveena tulla kokonaiseksi ehjäksi ja rakastetuksi.

Sukellan parveen ja huomaan lajitoverieni kauneuden.

Lintu teokseni ovat pastellimaalauksia ja tussitöitä.

Olen käyttänyt lintuaihetta myös veistoksieni muotokielenä.

Piippa Mutikainen

040 704 7576

piippa.mutikainen@jamsa.fi

www.piippamutikainen.com


Helmikuu 2015, Heli Luukannel
Maalauksia

Galleria Koppelo 2.2.-27.2.2015

Makeanhimoa ja sokerihumalaa. Värit ovat aina olleet merkittävässä osassa maalauksissani ja viime vuosina ylitsepursuavan värikkäät ja herkulliset leivokset ovat saaneet minut pauloihinsa. Populaarikulttuuri, leikkisyys ja huumori ovat vahvasti läsnä töissäni ja aiheesta riippumatta jokainen maalaus on kuin karkki.

Vuosien tauon jälkeen olen päättänyt laittaa esille töitäni, joita on kertynyt melkoinen määrä. Näyttelyni koostuu siis vuosina 2010-2015 tekemistäni maalauksista, tekniikkana akryyliväri pleksille.

http://heliluukkanen.weebly.com/
http://www.facebook.com/artworkbyheli

Lisätietoja:
heliluukkanen@gmail.com

Tammikuu 2015, Henrietta Lehtonen

Lyijykynäpiirustuksia

Näyttelyssä on esillä havaintoon perustuvia lyijykynäpiirustuksia. Teokset ovat valmistuneet vuoden 2014 aikana.

www.henriettalehtonen.net

Joulukuu 2014,  AIKA+ ryhmä / Valokuvakeskus Nykyaika Ry

JOULUMYYNTINÄYTTELY

AIKA+ ryhmä syntyi keväällä 2014 Valokuvakeskus Nykyajan toimintaryhmäksi. Ami Hyvärinen, Harri Lundelin, Helinä Hukkataival, Lauri Dammert, Marja-Liisa Torniainen, Merja Tanhua, Sirpa Hirvikoski, Soile Iivonen ja Susanna Myllylä ovat ryhmän jäseniä. Ryhmä toimii itsenäisesti, mutta on myös osa Va­lokuvakeskus Nykyajan toimintaa. Melkeinpä kaikki ryhmän jäsenet toimivat myös muilla kuvataiteen alueilla ja kuuluvat paitsi näiden alojen pai­kallisiin, myös valtakunnallisiin ammattijärjestöihin kuten Muu ry ja Taidemaalariliitto Valokuvataiteilijoiden liiton lisäksi. Eikä siinä kaikki: tutkimus, journalismi, kuvatai­dekritiikki, liikkuva kuva, graafinen suunnittelu, kustan­nustoiminta ja opetus kuuluvat nekin tämän monipuolisen joukon työnkuvaan.

Koko joulukuun ajan on Galleria Koppelossa myytävänä ryhmän jäsenten valokuvateoksia, kirjoja ja kortteja. Tervetuloa hakemaan yksilölliset joululahjat luotamme.

Marraskuu 2014, Petri Pykäläinen

VARJOJEN VARJOT

 

Maailmankaikkeus on mustaa. Nojaan mustalla kankaalla verhottuun tiiliseinään, huoneessa näen edellisen kulkijan jäljet. Ja kuulen kuinka värit värähtelevät vielä. Varjot ja varjojen varjot, rautalangalla yhteensidottu avaruuden kohina ja liikkumaton universumi. Peilissä kaikki on toisin ja pimeässä olen varjoni kanssa yksi. Kaikki sadepisaroiden välit täynnä.

Väri muistaa lyhyen hetken, lyhyen ajan. Lyhyen hetken, lyhyen ajan väri on.



Lokakuu 2014, Mikko Haapasaari

ÖLJY

Taidevalokuvaajan ja runoilijan yhteisnäyttely 

valottaa pimeitä alueita

Taidevalokuvaaja Mikko Haapasaari esittelee kiitetyn teossarjansa ”Öljy” Tampereen Galleria Koppelossa 1.–31.10.2014. Näyttelyssä on myös kuvien teemoja tulkitseva Minna Aution runosarja ”Pimeä”.

Mikko Haapasaari on tamperelainen taidevalokuvaaja, jonka luontoaiheiset teokset ovat usein impressionistisia ja maalausmaisia, jopa unenomaisia. Toisinaan hänen kuvansa lähestyvät kohdetta abstraktin ilmaisun kautta, etsien olemusta sanallisuuden ulottumattomissa, tunteen tai alitajunnan tasolla.
Näyttelyn kantavina teemoina ovat arkisen abstrakti ulottuvuus sekä pimeys kaikissa muodoissaan. Valokuvateossarjan nimi on Öljy – aihe, jota mennään niin lähelle, että todellisuus rikkoutuu. Lopulta, kun häviää näkyvistä, mitä kuvissa on, katsoja voikin löytää kuvista mm. avaruudessa olevia kappaleita tai elämää, merensyvyyksiä, tuntemattomia olentoja, oman yksinäisyytensä ja kaipuunsa.
Mikko Haapasaari kertoo: ”Näissä teoksissa on kylmyyttä, paljon elotonta tyhjyyttä – ja kuitenkin paikoittain jonkinlaista pehmeyttä. Kuvaamani näyt olivat äärimmäisyydessään vaikuttavia, tunteita herättäviä: kuin kuvia alitajunnassa olevasta pimeydestä, jota ei voi ymmärtää. Pohjimmiltaan nämä ovat kuvia asioista, joilla ei ole nimiä.”

Kuvissa hämärtyy valokuvan ja muun kuvataiteen välinen raja: katsoja voi lakata etsimästä teoksen takana ehkä olevaa todellisuutta tai konkretiaa. Kameran objektiivi toimii työkaluna, jonka muodostama odottamaton jälki pyrkii haastamaan perinteiset odotukset valokuvan mahdollisuuksista taiteessa.

Kuvien kumppanina näyttelyssä on runoteossarja Pimeä, joka tulkitsee teoksia ja tuo niihin erilaisia sanallisia ja filosofisia ulottuvuuksia. Runosarjassa liikutaan paikoin avaruudessa, paikoin merenpohjassa, ihmetellään jumalallista ja inhimillistä pimeyttä sekä koetaan jonkin tai jonkun kaipuuta – kohti tulemisen ja menettämisen vuorovesiä. Runot tarkastelevat kohteitaan sekä yksityiskohtaisen läheltä että hyvin kaukaa, jopa universaalilta etäisyydeltä.
Runot on kirjoittanut Minna Autio, joka toimii mm. luovan kirjoittamisen ohjaajana ja vapaana kirjoittajana. Kirjoittamista hän on opiskellut tamperelaisessa Viita-akatemiassa.

Lisätietoja


Mikko Haapasaari
p. 045 6730311
mikko.haapasaari@gmail.com
www.mikkohaapasaari.com
www.facebook.com/PhotographyMikkoHaapasaari

Minna Autio
p. 044 5555 996
minnala@gmail.com
www.teonsana.net


Syyskuu 2014, Georges Pacheco (France)

Georges Pacheco (France) - AMALTHÉE

 

Backlight –valokuvatapahtuma on Suomen suurin valokuvataiteen festivaali

Backlight  ´14 tutkii nykyvalokuvauksen keinoin voimia ja siteitä, jotka pitävät yhteiskuntia, yhteisöjä, perheitä ja ystäviä koossa ja erillään. Teeman — Holding Cohesion / Ylläpitävät voimat — ytimessä on ihmisten välinen solidaarisuus ja sen puute. 

Tutustu tapahtumaan koko laajuudessaan: www.backlight.fi

 Georges Pacheco (France)

Amalthée on kreikkalaisessa mytologiassa vuohi, joka imettää Zeusta. Hoivaava neitsyt oli toistuva ja keskeinen teema 1400–1600-luvuilla – ikoninen kuva on jättänyt jälkensä yhteiseen alitajuntaamme.

Kyseenalaistan neitsytarkkityypin esitystavat kuvillani nykypäivän äideistä, joiden ympäriltä olen poistanut kaikki aikaan tai paikkaan viittaavat merkit. Kysyn kuvieni kautta, miten valokuvan ilmaisuvoima voi toimia todellisuuden tallentajana ja ikonisen hahmon rakentajana. Maalaustaiteeseen verrattuna valokuva myös paljastaa yksityiskohtia, joita renessanssiajan maalarit eivät huomioineet tai eivät voineet maalauksiinsa sisällyttää.

Elokuu 2014, Jyrki Hirvensalo

Heinäkuu 2014, Kirsi Ryynänen


 

Tavassani tehdä kuvaa kaikupohja ja heijastuspinta ovat elämässä. Maalausteni aiheet nousevat 
tai ”tulevat nähdyiksi” omasta kokemusmaailmastani. Uskon, että teemani eivät ole pelkästään henkilökohtaisia, vaan samalla myös kollektiivisia.  

Elämä on järjestänyt viime aikoina paljon kaikenlaista, niin murhetta kuin iloakin. Näyttelyn nimi syntyi Seestyvä vesi maalauksen valmistumisen myötä. Se kuvasti tuntemusta ja oivallusta. Mitä elämässä onkin, niin kaiken sen keskellä voi silti kokea rauhan ja seesteisyyden. On mahdollista
luottaa ja nähdä, että asiat asettuvat paikoilleen. 

Olen maalannut näyttelyn työt akryyliväreillä levylle, kankaalle tai paperille ja suurin osa on valmistunut tämän vuoden puolella.   

 

Kesäkuu 2014, Made in Tyrvää - korunäyttely
 

 

Kuusi kokoelmaa uniikkeja käsityönä valmistettuja koruja

 

Näyttelyn järjestävät keväällä 2014 kultasepänalan artesaaneiksi valmistuneet Anne-Mari Hietakangas, Jirina Paajanen, Taneli Riitahaka, Eeva Selänpää, Jukka Viemerö ja Sonja Vähälä.

Syksyllä 2013 näyttelyn järjestäjät aloittivat viimeisen vuotensa Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. Alkusyksystä he saivat ajatuksen korunäyttelyn järjestämisestä valmistumisen kunniaksi. Näyttelyn suunnittelu aloitettiin pian ja sitä ollaan valmisteltu opintojen ohella koko viimeisen vuoden ajan. Näyttelyn järjestäjiä yhdistää opintojen lisäksi, into tehdä omanlaisiaan koruja. Järjestäjien omat tyylit tulevat esille myös korunäyttelyssä, jossa jokainen esittelee oman tyylinsä mukaisen kokoelman töistään.
 
Made in Tyrvää on juhlistus opinnäytetöille, joissa yhdistyy tekijöiden luovuus ja kaikki se osaaminen, mitä he ovat kolmessa vuodessa Tyrväältä saaneet. Näyttely on päätepiste opiskelulle, mutta alku tulevaisuudelle kultasepänalalla. Järjestäjät haluavat töillään tuoda esiin kotimaista käsityötaitoa ja osaamista. Näyttelyssä on opinnäytetöiden ja yksittäisten uniikkikorujen lisäksi esillä myös koruja järjestäjien tulevista myyntimallistoista.

Näyttelyn sivut facebookissa: https://facebook.com/madeintyrvaa


Toukokuu 2014, Kanerva Niemelä ja Tina Jokitalo

Kuvataiteilija Kanerva Niemelän ja valokuvataiteilija Tina Jokitalo tutkivat taiteen keinoin
ajan, tilan ja valon olemusta sekä niiden vuorovaikutusta muuttuvina tekijöinä toisiinsa.

Näyttelyssä nähdään maalauksia, valokuvia ja videoita.



Huhtikuu 2014, Jaana Kortelainen

ISO JA PIENI
Maalauksia
3.4.—29.4.2014


Jaana Kortelainen on tamperelainen taiteen maisteri ja kuvataiteen opettaja. Kankaalle ja paperille tehdyt maalaukset ovat pääosin toteutettu tempera- ja akryyliväreillä sekä niiden yhdistelminä.

"Maalaaminen on minulle mahdollisuus hiljentyä ja rauhoittua. Ihmettelen värejä ja pintoja, löydän maalauspinnasta muotoja ja aiheita. Lopulta on nautinnollista saapua perille, valmiin teoksen eteen, joskus pitkienkin mutkien kautta. Näyttelyssä on esillä valikoima usean vuoden aikana syntyneitä isoja ja pieniä maalauksia. Niissä ollaan jonkun suuren äärellä tai osa jotain laajempaa kokonaisuutta."







Maaliskuu 2014, Paula Myllymäki

Paula Myllymäki on jyväskyläläinen taiteilija, jonka teoksia on nyt ensikertaa esillä Tampereella. Myllymäki on koonnut ”Muutos” nimiseen näyttelyynsä töitä, jotka käsittelevät muutosta ihmisessä ja maailmassa. Viimeiaikaisten teosten teemana on ollut ihmisen ja eläimen välinen suhde. Eläimiksi naamioituneiden ihmishahmojen kautta työt pohtivat ihmisen ja eläimen eroavaisuuksia, samankaltaisuuksia ja ihmisen kaipuuta eläimellisyyteen. 

Näyttelyssä on esillä maalauksia, piirustuksia ja esinekoosteita.

Helmikuu 2014, Leena Joro ja Inka Ylihärsilä

Hyvät pitsit ja villapaidat koostuu siveltimien ja lämpökynän avulla kudotuista ja virkatuista paidoista, sukista, pipoista ja liinoista puettuina milloin kenellekin ja silitettynä milloin mihinkin tilaisuuteen.

Näyttely on kahden oikeasti onnettoman huonon kutojan ja virkkaajan kunnianosoitus käsitöille ja niiden taitajille.


http://leenajoro.com/

http://inkayliharsila.com/















Tammikuu 2014, Juhani Lindell

Akvarelleja

Juhani Lindell on syntynyt 1940 Tampereella, jossa asuu edelleenkin. Hän on harrastanut akvarellimaalausta vuodesta 1971. Aihepiirinä on ollut mm. vanhan Amurin, Tammelan ja Viinikan puutalomiljööt sekä erilaiset asetelmat. Ennen akvarellimaalausta Lindell osallistui Tampereen työväenopiston taidepiirustuksen opetukseen vv.1969-71. Lisäksi hän on käynyt erilasten tekniikkojen kuten öljyvärin, akvarellin, serigrafian ja kuvanveiston käyttön valmentavia kursseja vv. 1974-80.

Näyttelytoiminta:
Yhteensä 17 omaa näyttelyä mm. Tampereella, Turussa, Helsingissä ja Tukholmassa vv. 1975-2014. Lisäksi osallistumisia 33 yhteisnäyttelyyn 1975-2008.

Järjestötoiminta:
Pirkka-Hämeen kuvataiteilijat r.y.:n toiminta 1975-92

Yhteystiedot:
Juhani Lindell
Satakunnankatu 19 C 30
33210 Tampere
p. 040 4113669



Joulukuu 2013, Anja Lehtinen


KIRJAIMELLISESTI
 

 

Anja Lehtisen kalligrafiaa

Galleria Koppelossa 2.-30.12.2013

Anja Lehtinen valmistui Satakunnan Ammattikorkeakoulusta vuonna 2009

yhtenä Suomen kuudesta ensimmäisestä korkeakoulututkinnon suorittaneesta

kalligrafista.  

Kalligrafiassa viehättää mahdollisuus kirjainten muodoilla, värimaailmalla, valituilla välineillä ja asettelulla tuoda tekstin henki, sen tunnetila, visuaaliseen muotoon.

Marraskuu 2013, Markku Uitto

MERKINTÖJÄ

Markku Uitto on maalannut yli viisi vuosikymmentä.
1970-luvulla hän perusti Yleisradion taidekerhon ja toimi sen vetäjänä 7 vuotta ja sen rinnalla television ns. design-ammattien koulutuksesta vastaavana opettajana. Kerhon opettajina oli lukuisia merkittäviä kuvataiteilijoita, kuten Rafael Wardi, Leena Luostarinen, Juho Karjalainen, Henry Wuorila-Stenberg, Tarja Unkari jne.
Uitto on toiminut myös kuvataiteen päätoimisena opettajana Raumalla. Merkittävimmän uran hän on kuitenkin tehnyt viestintä-alan asiantuntijana, luovien alojen koulutuskehittäjänä, oppilaitosten johtotehtävissä (Turun taideakatemia, AMK Metropolia, Radio- ja televisio-opisto ARTO) ja viimeksi projektipäällikkönä Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskuksessa.
Maalaaminen on Uitolle hyvin henkilökohtainen tapahtuma. Todellisuus näyttäytyy hänen mielestään usein ristiriitaisena, värittömänä ja tasapainottomana. Tämä todellisuus ei riitä, on luotava välillä oma todellisuus, maailma, johon paeta. Siinä maailmassa on mahdollisuus rakentaa komplementtivärien, sommittelun ja muodon sekä olemisen harmoniaa.
Uitto etsii, kokeilee ja karsii mieluusti toisarvoista. Aiemmin Uiton maalaukset syntyivät päässä järkeilyn tuloksina. Silloin hän vain ”tulosti” maalauksen kankaalle. Nykyään Uitto antautuu jännittävään dialogiin valkoisen kankaan edessä. Välillä työ vie ja välillä Uitto pääsee työn herraksi. Maalarina Uitto ei ole julistaja vaan pikemmin erilaisten tuntojen ja tunnelmien tulkki.

Näyttelytoimintaa:
1966 Pohjoismaisia nuoria kuvataiteilijoita, Neuvostoliittoa kiertävä näyttely 1973 Nordea, Helsinki 1976 Taidehalli, Lapua 1975 – 1985 Yhteisnäyttelyt, Yleisradion Taidekerho, Helsinki 2010 Galleria Art Short Cut, Helsinki 2012 Galleria Kohina, Joensuu 2012 Meijerimuseon Galleria, Nummi






Lokakuu 2013, Jyri Pitkänen

Isänmaa

Syyskuu 2013, kuvataiteilija Outi Aho ja muotoilija Riia Leisti

HETKINEN

 













HETKINEN - näyttely haastaa pysähtymään ja havaitsemaan sekä 
pohtimaan ajan, sattuman ja suhteellisuuden merkitystä. 
Outi Ahon viivapiirroksia ja Riia Leistin teoksia yhdistää selkeät, 
harkitut muodot, jotka lähemmin tarkasteltuna koostuvat pienten 
osasten näennäisen sattumanvaraisista yhdistelmistä ja kudelmista. 
Näyttely haastaa kysymään, ovatko valinnat satunnaisia? 
Löytääkö katsoja teoksista järjestyksen vai luoko hän sen?

Outi Ahon isokokoiset teokset on tehty piirtämällä viivaa viivan viereen 
mekaanisesti toistamalla, ilman etukäteissuunnitelmaa tai luonnoksia. 
Ajan kuluessa viivojen joukosta syntyy kokonaisuus, jota silmä ja mieli 
edelleen järjestävät ja luokittelevat itselleen tuttuihin olomuotoihin. 
Tiedostamaton mieli etsii tasapainoa, kaaokseen järjestystä ja rytmiä, 
paikalleen pysähtyneeseen työhön liikettä ja elämää. 
Nämä valinnat näkyvät muotojen kohtaamisina, sulautumisina ja rajautumisina.

Outi Aho on koulutukseltaan taiteen maisteri Taideteollisesta korkeakoulusta. 
Piirtämisen lisäksi hän tekee kollaaseja, mediateoksia ja maalaa 
öljyvärimaalauksia. Teoksia on ollut esillä yksityis- ja ryhmänäyttelyissä 
vuodesta 2002 lähtien.

Mitä saakaan aikaan kolmesta kilometristä pakkausnarua, sadoista 
puolimetrisistä pilleistä tai 5000 nippusiteestä? Riia Leisti tuo 
HETKINEN -näyttelyyn uusia taidevalaisimia ja -teoksia vuoden 2013 ajalta.
Teosten materiaaleina ovat tutut massatuotteet: pillit, nippusiteet ja 
kertakäyttökäsineet. Uutena materiaalina mukana on pakkausnaru. 
Leisti rikkoo perinteisiä ajatusmalleja: toisiinsa liitetyistä arkipäiväisistä 
massaesineistä ja niiden kudelmista muodostuu jotain aivan uutta ja 
ainutlaatuista. Kertakäyttöiseksi tarkoitetusta syntyy pysyvää.

Suuren yleisön tietoisuuteen Leistin nippusidevalaisimet ja -teokset tulivat
Valkeakosken Asuntomessuilla v. 2009. Ensimmäinen kansainvälinen 
yksityisnäyttely on tavoitteena vuosien 2014–2015 aikana.




Elokuu 2013, Paula Puikkonen

Katseet:

henkilökuvia, maalauksia ja piirustuksia

Muotokuva on maalauksen lajeista paljastavin, koska mallin käsittely kertoo taiteilijan omista kyvyistä ja mielentilasta. Ihmiskuvauksessa silmät ovat sommitteluelementti. Katsoja saattaa kiusaantua jähmettyneestä tuijotuksesta tai lumoutua mallin viestittämästä inhimillisyydestä. Tämä näyttely on tutkielma erilaisista muotokuvan tekotavoista. 

 



Heinäkuu 2013, Kirsi Ryynänen

jotain pysyvää

Maailman muuttuvan sanotaan..

Ainainen käynnissä oleva muutos on alati ympärillämme. Tämä suorastaan kliseinen toteamus tuntuu ja näyttää olevan yksi perustotuus. Jokainen kohtaa muutoksia elämänsä eri vaiheissa ja 
eri asioissa. Jokainen myös kohtaa ja tuntee ne omalla tavallaan.



Muutosten vyöry omassa elämässäni sai pohtimaan ja työstämään tätä aihetta ja teemaa. 
Asioiden, isojenkin muuttuminen, luopumisen vaikeus ja uuden hyväksyminen saivat kysymään,
onko tässä maailmassa ja elämässä jotain pysyvää? Voiko sellaista loppujen lopuksi olla ja mitä 
se voisi mahdollisesti olla?

Näyttelyn työnimi oli ”tällä seisomalla”. Nimikkoteoksen lintu seisoo paikoillaan ja ympärillä on
paljon kaikkea. Sen yhteydessä minulla oli ajatus, että pysyvää on aina se hetki, missä olen ja
sen hetken todellisuus – sillä seisomalla olevat asiat – jotka tosin voivat hetken päästä muuttua..
   



Kuvan tekeminen on minulle kokonaisvaltainen prosessi, missä yhdistyvät maalaaminen ja
itse elämä. Jokainen työ syntyy hitaasti, vaihe vaiheelta. Jossain kohdassa tekemistä kuvapinta
saa sen muodon ja ”hengen”, mikä puhuttelee ja valikoituu aiheeksi. Työ etenee siitä käsin 
valmiiksi ja lopputulokseen vaikuttavat useat päällekkäiset värikerrokset. 





Aloittaessani minulla ei ole valmista ajatusta tai päämäärää, mitä maalaan, vaan aiheet nousevat omasta sisimmästä käsin. Tekeminen on minulle näkemistä, kuuntelemista ja vuoropuhelua kuvan ja itsen kanssa.  Uskon, että teemani eivät ole pelkästään henkilökohtaisia, vaan samalla myös kollektiivisia ja niillä on kontaktipintaa jokaisen katsojan elämässä. Olen maalannut kaikki työt akryyliväreillä levyille, kankaalle tai paperille ja suurin osa on valmistunut tämän vuoden puolella.



Olen Pohjois-Karjalasta Kontiolahdelta oleva vapaa taiteilija. Aloitin maalaamisen v. 1996 harrastuksena Kontiolahden kansalaisopistossa. Nyttemmin maalaaminen on iso osa elämääni ja työtäni. Oman tekemisen lisäksi järjestän luovaan prosessiin pohjautuvaa vaihtoehtoista kuvataide- opetusta kurssimuotoisena.




Annan mielelläni lisätietoja ja keskustelen heränneistä ajatuksista ja töistä.

Kirsi Ryynänen

kirsi@piitta.fi
+ 358 50 354 2176
www.piitta.fi 
 


Kesäkuu 2013, Tuija Teiska

ANIMAL INSTINCT

Toukokuu 2013, Liisa Lautamatti

JÄLJILLÄ 

Akateemisen elämäni keskellä löysin Gary Zukavin teoksen
 The Dancing Wu Li Masters (Bantam Books 1980). Kirja
esitteli kohtuullisen ymmärrettävässä muodossa kvanttifysiikan
löytöjä ja niiden yhteyksiä itämaiseen filosofiaan. Fysiikkaa oli
totuttu pitämään kaikista tieteenaloista objektiivisimpana,
mutta nyt oli tehty havaintoja, jotka kyseenalaistivat
näkemyksemme todellisuudesta.

Noiden havaintojen valossa meidän todellisuutemme näyttää
sisältävän useita päällekkäisiä ulottuvuuksia, joiden
tunnistamiseen eivät aistimme kuitenkaan riitä. Länsimaisen
tieteen ajatteluun kouliintuneesta nämä uudet näköalat tuntuivat
riemastuttavilta. On siis olemassa ulottuvuuksia, joita emme
 havaitse. Onko meillä siitä kuitenkin jonkinlainen alitajuinen
aavistus? Onko taide ehkä aina ollut ihmiselle keino tavoitella
sellaisia merkityksiä, jotka ylittävät aistien rajat?

Kun lopetin palkkatyön, sain enemmän aikaa mietiskellä tällaisia. Aloin käytellä kameraa 

(olenhan valokuvaajan tytär), otin taas esiin siveltimet ja kynät, aloin käydä taidekursseilla.

Leikittelin visuaalisten kerrosten kanssa käyttämällä päällekkäisvalotuksia. 

Yhdistelin erilaisia elementtejä: maalauksia, piirroksia ja valokuvia – omia ja muiden.

 Kuviin ja kuvataiteeseen alkoi syntyä uudenlaisia, läheisempiä suhteita. Pyrin tavoittelemaan

 tunnelmia, joita syntyy, kun erilaisten visuaalisten maailmojen muodot ja värit kohtaavat. 

Näillä jäljillä olen.

Elämä on täynnä kerroksellisia, päällekkäisiä maailmoja. Tapahtumaketjut ja asioiden 

merkitykset jäsentyvät jokaisen mielessä eri tavoin ja tuottavat monta samanaikaista 

todellisuutta, joista mikään ei välttämättä ole sen todempi kuin toinenkaan. 

Joskus ihminen joutuu hylkäämään oman näkemyksensä ja vääntäytymään itselle 

hankalaan, mutta muiden hyväksymään muotoon. Silloin vääntynyt ja nääntynyt 

tarvitsee oikaisuhoitoa: unia, mielikuvitusta ja taidetta. Tai ymmärrettävästi esitettyjä 

kvanttifysiikan löytöjä. 


 

Huhtikuu 2013

ALBUMI - 14 taiteilijan yhteisnäyttely

14 taiteilijan Albumi-näyttelyssä Galleria Koppelossa on esillä taiteilijakirjamaisia teoksia, 
joiden ääressä kävijät voivat uppoutua näihin kuva-albumeihin.

Määritelmän mukaan "albumi on kokoelma samanlaisia asioita, usein luonteeltaan taiteellisia". 
Tässä näyttelyssä jokainen albumi esittelee tekijänsä taiteellisen näkemyksen
hänelle merkityksellisestä asiasta.

Taiteilijat:
Merja Asonen•hannetuuli•Eijaa Heikkinen•Jyrki Hirvensalo•Tina Jokitalo•Riitta Järvelä•Outi Markkanen
Susanna Myllylä•Kanerva Niemelä•Mirja Paljakka•Olli Punto•Tiina Riutta•Merja Tanhua•Inka Ylihärsilä

Näyttelyn nettisivut: http://album-exhibition.weebly.com • Facebook - sivusto 

 
Maaliskuu 2013, Tiina Eräpuu

KUVIA KARTALTANI
grafiikkaa ja taiteilijakirjoja

Olen graafinen suunnittelija ja kuvittaja. Jo parinkymmenen vuoden ajan ammattikuvani
osana on ollut oma ilmaisu metalligrafiikan menetelmillä toteutettuna. Jatkuva innostuksen
kohde on myös kirjan rakenteen ja mahdollisuuksien pohtiminen osana teoksen ilmiasua. 

Näyttelyn kuvat ovat kuin karttoja paikoista ja mielentiloista, pysäytettyjä hetkiä.
Mieli vaeltaa ajassa nykyhetkestä kauas ja takaisin. Vaikka Tampere ja sen lähiseudut ovat
kotoisinta lapsuuden ja nuoruuden maisemaani, muualla tehdyt havainnot ja koetut
elämykset tuottavat tuttuja muistin kuvia. Ne muuntuvat ja kertautuvat ajan myötä. 

Taiteilijakirjat eli kirjateokset koostuvat grafiikanvedoksista tai niiden osista, käsintehdyistä
papereista, akvarelleista ja vanhojen nuottivihkojen ja kirjojen osista. Materiaaleina on
lisäksi käytetty mm. hiekkapaperia, tapettia ja pellavanjuuria.



Helmikuu 2013, Pentti Helenius
 
TUSSISIVELLIN KONSTRUKTIVISTIN KÄDESSÄ



Näyttelyni on pieni löytöretki itäaasialaisperäisen
tussitekniikan kiehtovaan maailmaan. Aiheet
kumpuavat ulkoisista tai sisäisistä virikkeistä.
Kiinalaisen ja japanilaisen tussimaalaustaiteen
hiottu eleganssi on saavuttamaton; teosteni
kantavana ideana onkin siveltimen, tussin ja
paperin kohtaaminen osin alitajuisen ohjaamassa 
spontaanissa maalaustapahtumassa.


Tussimaalaus on ollut vapauttava kokemus pitkään
geometrista konstruktivimia sen ankarimmassa
muodossa harrastaneelle. 
Näyttelyyn liittyy pieni retrospektiivinen silmäys
tähän aikaisempaan tuotantooni. 








Tammikuu 2013, Paula Puikkonen

ASENTEITA

Nainen on tullut sateesta ja laittanut varusteensa kuivumaan. Joskus olemme välitilassa, valumme vettä emmekä ole edustuskunnossa pullistunein purjein.
Työskennellessäni objektit alkoivat hallita minua ja tajusin, etten kuvaa esineitä vaan niiden olemusta ja henkeä, sekä vertauskuvallisuutta.

Pyrin välittämään asennetta luontevasta suhtautumisesta arjen todelliseen kauneuteen.

Joulukuu 2012, Tina Jokitalo & Kanerva Niemelä

IMPROVISAATIO 

Näyttelymme inspiraation lähteenä on ollut luonto, joka on mykistävä kauneudessaan ja jolla on
arvaamattomia voimia. Taiteen tekemiseen liittyy usein tunne ja visio; tämän prosessin yhteydessä
improvisaatio on luonnollinen tila, jonka sattumanvaraisuus perustuu vaistoihin ja sallii intuition.

Tina Jokitalo : valokuva ja video

“What happens when she wakes up?
... Take good care of me, let me grow.”

Näin kuuluu Tina Jokitalon säveltämän laulun sanat videossa ‘State of Mind’, jonka 
kuvamateriaali on peräisin projisointimateriaaleista monologinäytelmä ‘Hypatiaa’ varten 
 - ensi-ilta 31.10. 2012, Suomen Kansalliskirjasto.

Jokitalo jatkaa teoksissaan naiseuden tutkimista, näyttelyssä on videon lisäksi esillä 
valokuvateos ‘Prune’, jossa kohtaamme naiseuden läsnäolon luontoäidin valepuvussa. 
Työn alla olevaa valokuvasarjaa ‘Act of impression’ varten Jokitalo haluaa, ilmiselvän 
teatterileikin kautta, yhdistää luontoa lavastettuun tilaan, jonka keinotekoisessa keskiössä
tarkastellaan naiseuden rooleja ja myyttejä.

‘Hypatian inspiroimana työstin videon jonka laulu on eräänlainen prologi ‘Act of impression’ 
- valokuvasarjaa varten. Luonnon voiman avulla haluan juhlia naiseutta ja naisen voimavaroja,
mutta samalla kuitenkin kysyä, mikä loppujen lopuksi on luonnollista?’

Kanerva Niemelä: Maalaus, grafiikka ja installaatio

Tarina A): Kettu heräsi aamulla kello kahdeksan kolmekymmentä, söi illalla valitsemiaan 
marjoja aamupalaksi ja ajatteli, että kello kaksitoista olisi aika lounastaa. 
Tarina B): Kettu heräsi, venytteli, leikki hännällään ja maistoi mättäältä marjoja. Kettu käveli.
Jolkoteltuaan hyvän aikaa se haistoi jäniksen, tunsi vatsan tyhjyyden ja kuola kerääntyi sen 
suuhun. Repolainen kirmasi jänisjahtiin.
Onko improvisaatio tarinan b) mukainen ketun todellinen luonto tai meidän luontomme 
-  sanaton kaipuumme?

Installaation ja maalaukset Niemelä on maalannut akryylillä, temperalla ja karnaubavahalla.
Monotypia-piirrokset ovat pieniä grafiikan lehtiä. Teokset ovat ekspressiivisiä ja symbolistisia
liukuen esittävästä abstrakteihin kuviin.Teosten kuultavat värikerrokset ovat vanhoja
maalaustekniikoita mukaelevia, jotka syventävät ja tuovat hienovaraisia elementtejä teoksiin.

‘Luonnon vitaalivoiman kohtaaminen, kuten luonnon seksuaalisen tai mysteerisen olemuksen
aistiminen kiinnostavat aiheina, joita on hyvin vaikea sanallistaa tai rationaalisesti kuvata. 
Teokseni ovat pyrkimyksiä käsitteellistää vertauskuvin luontokokemusteni tunnelmia.‘



Marraskuu 2012, Moises Lerena

Viidakon Kaikuja 

Perulaisen kuvataiteilijan Moises Llerenan näyttely

Osa teosten tuotosta lahjoitetaan
sademetsien suojelun hyväksi


















Lokakuu 2012, Piippa Mutikainen

Naiseuden TILA ja muita voimia

Näyttelyni teema kumpuaa sisältäni. Nais teema lähti voimakkasti elämään omaa

elämäänsä rakkausnäyttelyni yhteydessä. Teemaa tarkastellaan naisen näkökulmasta,

naiseuden TILA on yhtäkuin ihmisyyden tila. Naiseuden TILA on pitkälti myös mielentila.

Kokemus joka on voimakkaasti kiinni ajassa. Aiheen tarkastelu vaatii pysähtyneisyyttä

nähdä itsensä ulkopuolelle ja  silti katsoa sisälle. Tulla itsensä näköiseksi ja kokoiseksi.

Huomata keskeneräisyys ja pyrkiä tasapainoon. Vapaus valita suuntaa kasvulle.

Tyhjän tilan ja hiljaisuuden kunnioittaminen auttaa näkemään. Muita voimia tarvitaan

tasapainon löytymiseksi. Navat vetävät toisiaan puoleensa. 

Silti seisomme omilla jaloillamme.

Teosteni toteutus on tapahtunut vaiheittain.Nais teema on saanut elää omaa elämäänsä.

Tekniikkana olen käyttäny jälleen kerran monipuolista toteutusta.

Maalaus ja piirtäminen sekä kolmiuloitteiset teokset kulkevat rinnan.

Lähtökohtana teoksilleni on ollut moniuloitteinen nainen.

Syyskuu 2012, Ismo Jokiaho & Olli Punto

Elokuu 2012, KIRSI PORRASSALMI

MURROS

Kirsi Porrassalmi on tutkinut lapsena traumatisoituneen naisen heräämistä kiellettyyn naiseuteensa ja seksuaalisuuteensa, sen aiheuttamaa ahdistusta, riemua ja ristiriitoja sekä vähittäistä vapautumista menneisyyden kahleista. Tämän myötä hänen aikaisemmin hyvin vähävärisiin teoksiinsa on uutena asiana ilmestyneet värit. Aikaisemmissa teoksissa näkynyttä raadollisuuta ei myöskään ole havaittavissa näissä teoksissa.

 

Kesäkuu-heinäkuu 2012, Arjen Huoneet

Arjen huoneet on  yhteisöllinen ja sosiaalinen valokuvataideprojekti, joka valottaa tamperelaista ajankuvaa ja esittää tässä ajassa olevia ilmiöitä. Valokuvat tuodaan gallerioiden lisäksi esille jokaisen ulottuville, paikalliseen katukuvaan kesällä 2012. Päämääränä on saada tamperelaiselle valokuvalle lisää näkyvyyttä, etsiä sille uudenlaisia esilletuontipaikkoja ja löytää uudenlaisia yhteistyömuotoja.

Arjen huoneet ryhmän valokuvaprojektin kuvat ovat esillä Tampereella kesällä 2012. 

 

Tänään Tammelassa - Auli Heinävä

Auli Heinävän Tammelassa kuvaamat kohtaamiset tulevat esille Tammelantorin kivijalkaliikkeisiin.
- Halusin valokuvaprojektillani korostaa kaupunkisuunnittelun vastuuta luoda ja suojella sellaisia ympäristöjä, joissa on suhteellisen helppoa elää ikääntyessäänkin. Moni kokee Tammelantorin elämän moninaisuuden ja yhteisöllisyyden poikkeuksellisen arvokkaaksi, jossa myös ikäihmisillä on mahdollisuus elää aktiivisina yhteisönsä jäseninä, Auli Heinävä kertoo.
Auli Heinävä (s. 1963) on Tampereella vaikuttava kaupunkisuunnittelija ja arkkitehti, joka on käyttänyt valokuvaa 1980-luvun lopulta ympäristöjen arvottamiseen. 
 

Melkein näkymätön - Mirja Paljakka

Kuvasarjaa “MELKEIN NÄKYMÄTÖN” sävyttää Mirja Paljakan omien mummu- ja vaarikokemusten pohjalta syntyvien näkemysten lisäksi myös autenttinen ikäihmisten interiööri, josta asunnon isäntä ja emäntä ovat jo tulleet haudatuiksi. Kuvaaja yrittää haastaa itseään todistamaan, että näkemisen kautta on mahdollista kuvien avulla herättää henkiin menneen ajan kuulohavainnot kuin tuoksutkin.

Kuvasarjan tarkoitus on muistuttaa vanhuusvaiheen tärkeydestä, mutta kuvaaja itse on kokenut sen syvällisemmin: “Tämä oli enemmän kuin valokuvasarja - tästä tuli matka seuraavaan ikävaiheeseeni, hoitotestamenttisuunnitelma ja toivottavasti myös kuvieni kohtaajille pysäyttävä muistutus ajan rajallisuudesta ja olemassa olevien ihmissuhteiden hoitamisen tärkeydestä”, kuvailee Mirja Paljakka valokuvasarjaansa.

AJOLÄHTÖ – Urban meets Nature  - Eijaa Heikkinen

Seurasin kamerani kanssa myöhäisestä kesästä (2011) kevään alkuun (2012) konkreettista rakennustyömaata ja sen reunaa. Reuna-alue näyttäytyi minulle tilana, jossa luonto kamppaili elintilastaan, siksi valokuvateoskokonaisuuden nimenä pesäpallotermi Ajolähtö.

Ihailin työmaan tarkkaan harkitunnäköistä dramaturgiaa - kuin suuren näyttämökoneen henkilökunta työmiehet ja koneet rakensivat urbaania näyttämöä kohti lopullista katharsista ajassa ja tilassa….


Samalla kun kamerani tallensi työmiesten saappaiden tallaamia balsaminkukkia, kuvauskerta kuvauskerralta maisema alkoi muuttua.

Havaitsin, että luontotila soikeni kohti urbaania tilaa, jossa Urbaanin merkitsemä Luonto antaa periksi eli sopeutuu, muuntuu ihmisten tarpeiden ja muokkaustyön mukaan.

Valokuvateokseni olkoot kommentteja ihmisen ja koneiden jättämistä merkeistä luontoon, kuten myös luonnon omista merkeistä siinä muutoksessa, jossa luontoa muutetaan kaupunkitilaksi. Teoksissa on myös läsnä valokuvaajan henkilökohtaisia mentaalisia prosesseja; Vuores alkoi tuntua ystävältä, jonka luona käyn jakamassa tarinoita, ja joka on hyvästeltävä lopuksi.

 

 

 

 

Toukokuu 2012, Kaija Juurikkala

LENTOKYKYINEN

Olen aina ollut taipuvainen irtoamaan maasta. 25 vuotta sitten anopppini sanoi toisen miniänsä leijuvan jalat metrin maan pinnan yläpuolella, ja toisella ne kuulemma oli syvällä maan sisässä. Minä olin se ensin mainittu. Viime vuosina olen tietoisesti oppinut käyttämään kyseistä ominaisuutta. Samaanikursseilla löysin itsestäni vanhan tietäjän taidon lähettää henkensä matkaan toimittamaan tarpeellisia asioita. Koppelon näyttelyyn olen koonnut lentämiseen liittyviä maalauksia vuosilta 2007-2012.

Levitä siis siipesi ja saavu Koppelon kupeeseen. AVAJAISET 2.5 klo 18. Illasn ohjelmassa kirjani ”ASKELEITA – intuition mestarikurssi” esittely, tervetuloa!

Mäntyharjussa 18.4.2012

Kaija Juurikkala

Taiteen maisteri

Intuition mestari

Huhtikuu 2012, Riitta Järvelä ja Tiina Riutta

 

MITÄ ONNI ON


 Riitta Järvelä

Olen taiteilijana dokumentaristi. Haluan kohdata ihmisen, nähdä millainen hän oikeasti on.

Etsin lapsuutta; jokaisen sisällä olevaa lasta. Kohtaan lapsuuteni uudestaan, ja saan

visuaaliset tunnemuistot pääni sisältä valokuviksi.

Tämän näyttelyn valokuvat olen kuvannut erilaisissa kulttuureissa, usein ilman yhteistä

kieltä kuvattavan kanssa. Ihmisten välinen kommunikaatio muodostuu enimmäkseen

jostain muusta kuin puheesta. Tunnen kohdanneeni nämä ihmiset.

Tiina Riutta

Lapsuuden merkitys tulevalle elämälle on ilmeisen tärkeä. Kokemus siitä leimaa

ajatuksiamme, kehomme kantaa siitä jälkiä mukanaan. Lapsuutemme muistuttaa meitä

silloin tällöin olemassaolostaan, vaikka se olisi jo kaukana takana. Lapsena maailma näytti

kovin suurelta - ja se oli niin paljon kaikkea yhtä aikaa, täynnä sattumanvaraisuutta ja

ristiriitaisuuksia.

Rakennan teokseni yhdistämällä valokuviani vanhoista kirjoista skannaamieni kuvien

kanssa. Sillä jokainen meistä kantaa nykyisyyden ja omien kokemustensa ohella

mukanaan palasia historiasta ja menneisyydestä, määränpäänä uusi ja tuleva.

Lisätietoja:

riittajarvela(at)gmail.com

tiina.riutta(at)gmail.com

Nettisivut:

www.riittajarvela.weebly.com

www.tiinariutta.com

 

 

 

Maaliskuu 2012, Jyrki Hirvensalo

 

Kaukaiset vuoret - Distant Mountains

Vuori on enemmän kuin “vuori”

Havaitseminen on nopeaa ja hidasta. Säikähdämme hämähäkkiä tai nappaamme tennispallon ennen kuin ehdimme ajatella asiaa sen enempää. Jos meillä on hieman enemmän aikaa, omat kokemuksemme ja muistomme pääsevät vaikuttamaan havaintoomme. Vuoren nähdessämme näemme helposti vain “vuoren”. Silloin katselemme pikemminkin omaa kokemustamme kuin sitä, mitä todella näemme.

Tietysti on eri asia, jos ryhdymme kiipeämään. Silloin havaintomme täydentyvät jatkuvalla uudella aistitiedolla. Taiteessa, ainakaan valokuvan tapauksessa, tätä mahdollisuutta ei ole. Jäämme katselemaan etäältä. Etuna on kuitenkin se, että meillä on varaa hitaaseen katseeseen. Hidas katse on meidän mahdollisuutemme päästä näennäisyyksien tuolle puolen.

Saksalainen filosofi Martin Heidegger pohti mahdollisuutta jättää havaintomme kohde silleen. Tämä silleen jättäminen tarkoittaisi, että osaisimme olla sotkematta omia mielikuviamme ja mahdollisia hyötynäkökohtia havaintomme kohteeseen – että osaisimme olla tietämättä siitä liikaa, ja vain avautua sille, mitä havaintomme kohde välittömästi tarjoaa.

Samanlaiseen tilanteeseen liittyvä, mutta toiseen suuntaan katsova ajatus kohoaa buddhalaisuuden traditiosta, jota länsimainen tietoisen läsnäolon harjoittamisen perinne seurailee: Katsoessasi kaukaisia vuoria, katso kaukaa myös niitä ajatuksia, joita mieleesi kohoaa – samastumatta, mutta lempeän hyväksyvästi. Vuori on enemmän kuin “vuori”, ja sinä olet enemmän kuin ajatuksesi.

Jonni Roos

Jyrki Hirvensalo, Maaliskuun taiteilija 2012, galleria Koppelo 

Helmikuu 2012, Susanna Myllylä

Metropolin katolla (2011)

Nähtyäni elokuvan Inception, jotain kolahti. Taka-alalle jäänyt nuoruuden scifi-henkisyyteni pääsi valloilleen ja aloin tarkastella lähemmin keräämääni kaupunkikuva-aineistoa.

 
Galleria Koppelossa on esillä helmikuun ajan "futuristis-kineettisiä", digitaalisesti muokattuja valokuviani metropoleista. Näyttelyyn oikeastaan kiteytyy 19-vuotinen kaupunkitutkijan urani, josta valtaosan aikaa olen viettänyt kenttätyössä Egyptissä, Kairossa sekä Intian ja Brasilian eri kaupunkialueilla. Lyhyemmän aikaa olen ollut USA:ssa, Keniassa ja Tansaniassa. Huomaan samalla dokumentoineeni paloja kaupunkien urbaania historiaa. Kenttätyöaineistosta olen julkaissut artikkeleita ja valokuvia tieteellisistä lehdistä ja kirjoista päivälehtiin ja yleistajuisiin tietoteoksiin.

Nyt näyttelyssä esillä eivät ole tutkimani ihmisyhteisöt, vaan heidän rakentamansa kaupungit. Olen pyrkinyt saamaan kuviini uutta henkeä ja ilmentämään metropolien sykettä. Toisissa teoksissani korostan jo ennestään absurdien rakennelmien, pilvenpiirtäjien omalaatuisuutta - ellei mauttomuutta. Käytän kineettisyys-termiä "kategorisoimaan" töitäni ja työstämistapaani, sen perusteella mitä palautetta sain viime vuoden näyttelystäni Cityscapes and skylines; moni on kuvannut töitäni myös hypnoottisiksi. Kaikenlainen palaute onkin tervetullutta.

On hämmästyttävää nähdä São Paulon metropolialueen rajattomuus ylhäältä käsin, yli horisontin. Samalla huomaan, miten urbaani tulevaisuus rakentuu - ei niinkään Euroopassa tai USA:ssa - vaan juuri näissä Etelän metropoleissa.

Favela (2011)

Avenida Paulista (2011)

        Metropolin horisontti, versio 2 (2011)

STATEMENT 

Kaupunkikuva edustaa aikaporttia, jonka kautta pääsemme katsomaan menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Tulevaisuuden metropolit löytyvät nykypäivän Etelästä. Siellä arkkitehtien hurjimmatkin päiväunet ovat saaneet manifestoitua vapaasti futuristisina rakenteina, usein ilman kytkentää ympäröivään todellisuuteen ja tilaan. Samanaikaisesti köyhälistö muodostaa omaa vaihtoehtoista kaupunkitodellisuuttaan informaaleina rakenteina, mikä haastaa virallisen kaupunkikuvan. Kaupungit myös imitoivat vahvasti toisiaan, jolloin kadullakulkijan on paikoittain vaikea hahmottaa, missä ajassa tai paikassa hän kulloinkin on. Joskus onkin tarpeen kiivetä katolle katsomaan kaupunkisiluettia ja nähdä laajempi kuva sijainnistaan.

Susanna Myllylä, helmikuun taiteilija 2012, galleria Koppelo

Tammikuu 2012, Kanerva Niemelä

Kanerva Niemelä: Rakastunut Koppelo 2011

Statement
Maalauksessani seisoo metsänsiimeksessä yksinäinen koppelo. Itse asiassa se katsoo kahden metsouroon taistelua rakastuneena, urhot eivät vain ole näkyvissä. Miksi rakastuneena - no, kuinka se muuten jaksaisi miesten ottelua seurata? Se on varmasti huolissaan sulhonsa edesottamuksista. Maalaamalla toisen taitelijan teoksesta osasen omalla tavallani tulkiten, tulen pohtineeksi syvästi tuon taiteilijan valintoja teosta tehdessään: siveltimen vetoja, kuvakulmia, asetelmaa, värivalintoja jne. Teos Rakastunut koppelo on tulkintani Suomen taidehistorian tunnetusta ja ehkä kopioiduimmasta teoksesta Taistelevat metsot, jossa todellakin yksinäinen koppelo seisoo metsän rajassa, vaikka emme sitä olisi koskaan huomioineetkaan.


Kanerva Niemelä, tammikuun taitelija 2012, Galleria Koppelo.